Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka jaksaa treenata aamuisin. Ajatuksena se on todella kiva, koko loppupäivä jää kaikelle muulle. Itselläni ainakin työpäivän jälkeen usein hieman väsyttää ja on aikaa jäädä pohtimaan menisikö treenaamaan vaiko ei. Siinä ajassa kerkee keksimään monen monta tekosyytä miksi treenit pitäisi skipata seuraavaan päivään. Silloin kun ei ole motivaatio huipussaan tai ei ole sopinut kenenkään kanssa treenitreffejä, on vaan vaikea saada itsensä revittyä sinne salille asti. Matka salille (autolla, bussilla tai junalla pääsee ovelta ovelle 15-30min) tuntuu yhtäkkiä Siperian vaellukselta..
Onneksi aika usein tulee käytyä kaverin tai miekkosen kanssa jumpalla ja on mulla suurimmaksi osaksi aikaa motivaatio kohdallaan töitten tai muitten menojen jälkeen. Kyllä mä siis oikeasti tykkään käydä salilla, välillä vaan sohva vetää liikaa puoleensa :D
Nyt on monesti käynyt niin, että työpäivät venyy myöhään ja päivän aikana en ole kerennyt syödä juurikaan mitään aamupalan lisäksi. Nuo yhdistettynä olen käytännössä töistä lähtiessä nälkäinen, kiukkunen ja väsynyt. Kaikki pännii. Silloin on haastetta löytää motivaatiota lähteä vielä salille, ja niin vähällä syömisellä ei siitä treenaamisesta meinaa tulla hevon kakkaa.
Toki huonoa fiilistä lisää se, kun ei mene sinne salille. Loppuilta meneekin omantunnon tuskissa ja lihakset tuntuu haihtuvan samantien, yhden (viikon) skipatun treenin takia :D
Jotta elämäni ei olisi liian hyväntuulista, olen myös aamuisin kuin takamukselle ammuttu lehmä. Herätyskelloon herääminen on vaan yleisesti ottaen liian vaikeaa. Ihan sama onko nukkunut viisi vai kymmenen tuntia, se on vaikeaa. Vihaan aamuisin ihan joka ikistä asiaa paitsi ruokaa ja kahvia :D
Kun olen päässyt sängystä ylös, seuraavan puoli tuntia oikein kiukkusesti uhoan itselleni, että menen aivan varmasti nukkumaan heti kun pääsen kotiin.
Aamut on joka tapauksessa täynnä känkkäränkkää, ja kanssani ei ole mukava viettää aikaa aamuisin. Anteeksi rakas.. Niinpä päätin ottaa aivan uudenlaisen päivärytmin. Illalla salikamat valmiiksi, purut valmiiksi kahvinkeittimeen, amino-maltojuoma sheikkeriin. Aamulla klo 6 herätys, aminojuoma ja kahvi nassuun, reppu selkään ja Jormalla (autolla) salille. Treenit, kotiin, koira lenkille, suihkuun, aamupala ja töihin. Boom :D
Sen takia suoraan sängystä salille, etten kerkeä miettiä lähdenkö vaiko en. Aivot narikkaan ja siinä kiukkukoomassa vaan salille purkamaan ja heräämään. Autossa musat ja juotu kahvi alkaa pikkuhiljaa herättelemään äänihuulia ja sitä kautta koko likkaa. Onneksi olen autossa yksin ja auto eristää aika hyvin äänet :D
Koirakin kanssa ulos vasta salin jälkeen, menee hyvästä palauttelusta ja nälkä kerkeää tulla lenkin aikana hyvin. Ennen lenkkiä on vatsa liian täynnä nestettä kun on juuri vetänyt palkkarin ja banaanin, ei oikein nälkä vielä tässä vaiheessa tunnu.
Lenkin jälkeen puuro ja munakas. Namnam.. :)
Tänään aloitin tämän suuren elämänmuutoksen, ja pakko sanoa, että tuli todella hyvä fiilis. Kun pääsi tuohon kahvin juonti vaiheeseen, olin jo voiton puolella. Siitä asti fiilis katossa!
Tottakai oli pakko aloittaa perinteisesti tämäkin muutos vasta maanantaina, vaikka olisin ihan yhtä hyvin voinut aloittaa vaikka lauantaina..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti